Eipä kyllä ois uskonut että minä joskus vielä saatan sortua kestoiluun itsekkin!! Tarina on pitkä, ja se on saanut alkunsa ajasta jolloin odotin Helmiäistä. Minulle oli itsestään selvää että liinailu on se meidän juttu. Odotusaikana liinailu-juttuja netistä lueskelin ja lähes aina niihin liitettiin kestovaipat. Silloin taisin vannoa ettei ikinä-koskaan-milloinkaan - ei oo mun juttu. Mites kävikään? Nyt harmittaa etten tajunnut aikasemmin miten mukavaa kestojen ompelu on, eikä ne sen kummempia vaippoja ole kuin kertiksetkään. Ja siinä ne tulee pestyä kun muukin pyykki.
Eli Helmiäiselle tuli käyttöön kestovaipat. Mutta ikinä-koskaan-milloinkaan en itse niitä käyttäisi! Ja pah. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Tässä sitä ollaan:
Kuukupin kaveriksi syntyi 6 pikkuhousun suojaa ja 3 minisidettä.
kumpaisissakin ihoavasten flanelli ja alapuoli muovitettuatrikoota (kestovaippoihin tarkoitettua) ja välissä frotteeta; pikkuhousunsuojissa 1 kerros, minisiteissä 2 kerrosta. Nepit on sellaista ommeltavaa mallia.
Kommentit